Maanantai-ilta Ulpun tapaan

Hmmm pitäisi kai joskus poiketa ihmisten ilmoille muutenkin kuin mennäkseen kouluun, kauppaan tai lenkille... Tässähän piti mennä ajoissa nukkumaan, mutta jäinkin fiilistelemään yllättävää musiikkia ja halusin ilahduttaa naapureitani iltalaululla.

Päivitys missä ei tarvitse olla logiikkaa, paitsi se et hei kamut ottakaa yhteyttä! Pitäisi hankkia enemmän sitä sosiaalista elämää kai...

Just heräsin

Innostuin eilisaamuna YleX:n Just heräsin-kilpailusta. Oon aina tiennyt, että olen aika hurmaava aamuisin mutta en kyllä koskaan ollut ottanut kuvaa itsestäni heti herättyäni. Nyt myös tiedän miksi. Olen kaunis ja plus ei se kamera pysy kädessä ollenkaan. 

Ne ihmiset ketkä tuntee minut hyvin niin tietävät, että en ole ollenkaan aamuihminen. Oon yleensä muuten ihan kiva, mutta arkiaamuina aikasin minusta kuoriutuu pieni ihmishirviö. 

En kyllä ehkä kehtaa tuohon kilpailuun osallistua, mutta voi turvallisesti blogin kautta näyttää kauneimman puolensa! Tehkää muutkin samoin ;-)

Morning of the Living Dead

Ainii ja tänään myös sain työharkkapaikan! Aloitin tänään parturi-kampaamo Bobissa työharjoittelun. Vähän vielä hämärää, että miten pitkään olen siellä ja minä päivinä, mutta ainakin nyt hävinnyt harjoittelupaikan ettimisen stressi :)

Ei menny niinkuin Strömsössä

Välillä eräs surullinen asia minussa on minun kokkaustaidot. Siis oikeesti kyllä minä osaan kokata silloin kun jaksan keskittyä tarpeeksi, mutta välillä minun kokkailut menee kyllä erittäin pieleen. Olen esim, polttanut pakastepinaattikeiton pohjaan ja polttanut pelkästään pizzan pohjan. Useimmiten miun feilaukset johtuu tästä harvinaisen mahtavasta keskittymiskyvystä, jonka ansiosta unohdun tekemään samalla jotain muuta.

Mutta tällä kertaa katsoin netistä ohjeen, koska en jaksanut paketin kyljestä laskea reseptiä pienemmälle määrälle. Googlen hakusanat oli siis "Mannapuuro yhdelle" määränä oli 2,5 dl maitoa ja 1 dl mannasuurimoita. Joo tää kuulostaa mun korvaan ihan järkevältä en minä mitään puuroista ymmärrä. Ja joo tää kuulostaa muiden korvaan hävettävän yksinkertaiselle.

Kovasti uhosin puuroaineksille, että nyt ei pelleillä ja nyt lähtee kuule kunnon puurot kehiin enkä aio poistua puuron rinnalta mihinkään! Aioin sekoittaa puuroa kokoajan, ettei tule mitään klimppejä mihinkään. Kiehuvaan maitoon sekoitin mannasuurimot, ja sekunnissa puurosta tuli yksi iso klöntti! Yritin lisätä klöntin sekaan vettä, mutta se ei enää tilannetta seivannut. MUTTA jos ohjeessa sanotaan, että sekoita viisi minuuttia niin minähän hitto sekoitan. 

Lopputulos näytti tältä:

Näppärästi pysyy kauhassa yksi iso puuro.

Söin silti koska vitutti. Ja oli muuten pahaa. Tälläinen on sinkkunaisen keittiö ja oon oikeesti ihan hyvä kokki, mutta haluan tuoda epäonnistumiseni julki ettei nyt kukaan luule että olisin tosi hyvä kaikessa. 

Onneksi myöhemmin illalla sain Veeran tekemiä herkkulettuja :----)

Permisperjantai

Perjantaina meille olisi pitänyt tulla ihka ensimmäinen permanenttiasiakas mutta vooooooi hitsi se olikin perunut! Siispä rullattiin Minnan kanssa toisillemme permanentit. Siinä kun on tottunut aika pitkään tota harjoituspäätä rullaamaan niin on se paljon hankalampaa oikeaan päähän rullata. Lopputulos oli tyydyttävän luokka, mutta eeehkäpä ensi kerralla paremmin. 

Ja kyllä se permanenttikihara voi olla vaan ihmisellä tosi seksikästä, kuten tästä huomaatte! 

Hanki permanentti ja vanhenet heti 20 vuodella!

Ehkä olin jotenkin aamulla kotoa lähtiessäni aistinut jotain tällaista tapahtuu, koska otin pipon mukaan. Thank God se oli miun turvana! En oo vieläkään ihan varma, että näytinkö permiskiharoissa enemmän Anita Hirvoselta vai Ronald McDonaldilta.... 

Hit it Anita!

On se helvetin väärin et sun kaltainen laatudaami viettää illat yksin vaik ois miljoona ottajaa

Tänään oli yllättäen taas vapaapäivä. Kivasti tällä viikolla ainoastaan perjantaina koulua, mut se on kyl mulle ihan okei. Miun _piti_ herätä ajoissa ja tehä kaikkee, mutta sitten heräsinkin puoli yhden aikaan maman soittoon. Hups. Sovittiin, että meen tänään käymään sen luona ja mun hurja suunnitelma olikin kävellä sen luokse! Pari tuntiahan siinä meni, että tossa lumessa pääsi mamushkan luokse. Eikä kyllä auttanu yhtään, että etureidet oli jumissa eilisestä hiihtolenkistä. Tässä hieman kuvatodistetta matkan varrelta.

Tolla kännykän kameran panoraama-efektillä on kyl kiva leikkiä.

Ollaan maalla ny. Tuossa pysäkillä olen odottanut niin monta kertaa bussia kouluun.

Eihän sitä luntakaan ollut joka puolella hirveesti aurattu.

Tää on kai sitä liikunnan iloa.

Perillä odottikin mamushkan tekemää ruokaa. Mitäpä ei tytär äidin tekemän ruuan eteen tekisi? Tänään olisi kai pitänyt tehdä jotain muutakin mielettömän tärkeetä, mutta mielummin aion kääriytyä viltin alle, juoda kaakaota ja kattoa ihan vähän lisää Frasieria. Kaiken voi tehdä huomenna! Plus aion luukuttaa tätä biisiä vielä sen sadannen kerran tän päivän aikana, en voi lopettaa!

Koukuttavaa heroiinipäiväkirjaa

Maanantai tuntuu aivan sunnuntailta. Ensi kerran koulua vasta perjantaina, joten tää viikko menee varmaan ihan himmaillessa. Tää aamuhan piti olla semmoinen, että rivakasti teen aamutoimet ja lähden käymään jossain mutta yllättäen jäin lukemaan Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjaa. Lueskelen sitä ehkä miljoonatta kertaa ja se on vaan niin hyvä! Sain sen tänä aamuna luettua loppuun, mutta kohtahan sen voisi aloittaa vaikka alusta...

Hirveiden jännitysten jälkeen sain soitettua myös pariin mahdolliseen työharjoittelupaikkaan ja ensi viikolla menenkin yhdessä käymään. Tää kaikkihan piti tehdä jo viime viikolla, mutta jotenkin jännästi keksin aina joitain tekosyitä siirtääkseni asiat "huomiseen". Miten voikin olla että jossain vaiheessa tienasin rahaa sillä, että soittelin ihmisille 8 tuntia päivässä, mutta nyt virallisten puheluiden soittaminen on aivan raastavan jännittävää? Moi oon sosiaalisesti tosi taitava parturi-kampaaja!

Eilen käytiin Veeran kanssa illalla lenkillä Naisvuorella ja ihasteltiin ah niin kaunista Mikkelin yötä. Yritin kännykälläkin pari kuvaa ottaa, mutta nehän on koneelta katottuna hirveää sumumössöä. 

Pimeällä saattaa tulla tuollainen lenkkeilijä vastaan.

Nyt aion valmistautua hiihtolenkkiin! Kalevankangas here I come!

Tunnustuksia

Huhuu Jenni olikin minulle pistänyt aikoja sitten haasteen ja kokeillaans miten uskallan ottaa haasteen vastaan.

Eli:

- ekana kiitetään Jennii tunnustuksesta/haasteesta jee kiitti Jenni!

- sit pitäisi antaa tunnustus muille mutta mä en kyllä keksi ketään tähän nyt

- sitten kerron kahdeksan asiaa itsestäni jännittävää!

Kovin moni ihminen ei tiedäkään minusta semmoisia tunnustettavia asioita niin katotaan, keille tulee ihan uutta tietoo.

1. Pelkään ihan tosi paljon pimeää. Ihan pilkkopimeässä en voi esimerkiksi ollenkaan yksin nukkua. Aina pitää jotain valoa jossain olla, että nään sit kaikki möröt ja muukalaiset.

2. Tykkään tosi paljon käydä yksin lenkillä, koska silloin mietiskelen yleensä eniten omia juttujani ja myös fiilistelen musiikkia.

3. Punastun tosi helposti. Tää on tosi noloa, koska saatan melkein missä tilanteessa vaan punastua kuten esim. asiakaspalvelutilanteessa, jos hämmennyn sosiaalisessa tilanteessa, jos teen jonkun mokan tai ah varsinkin jos puhun jonkun söpön pojan kanssa. Olisi ehkäpä helpompi luetella sosiaalisia tilanteita missä ei olisi mahdollisuutta mun punastua... Ja niitä ei taida ehkä edes olla.

4. Olen koko ikäni asunut Mikkelissä, mutta kuhan koulusta valmistun niin toivottavasti suuntana olisi Lahti, Jyväskylä tai Tampere.

5. Mulla on aina kaulassa meidän isän armeijan tuntolaatta. Se on itelleen tosi tärkeä ja en kyllä tiedä mitä tekisin jos se häviäisi.

6. Omistan kolme tatuointia. Enkeli oikeassa lavassa (rippilahjaksi saatu), viikset vasemmassa etusormessa ja yksisarvinen pohkeessa. Haluaisin tosi paljon enemmän tatuointeja kuhan olisi rahaa ja ideoita.

7. En kovin usein kutsu ihmisiä kylään mun luokse, koska kämppäni on usein sotkuinen. Se kestää siivouksen jälkeen siistinä max 2 päivää ja sitten on jo kaaos vallanut kämpän.

8. Olen ollut kasvissyöjänä yli 2 vuotta ja silti mun tekee välillä tosi paljon mieli kebabii. Joku päivä mä vielä aion kyllä syödä kebuu!

Uuuh ihhana ei edes ollut vaikeaa!

Hyvää lauantaita! T: Ulpu ja Kuustosen Mikko